Vaihan suomeks, tuskin näitä kukaan muu lukee kuitenkaan ja aihe on mielenkiintoinen niin mennään kotimaisella.
Oon suurimmaks osin samaa mieltä sun kanssa, mutta kallistun kyllä sinne purismin suuntaan koko ajan enemmän kun oma tietämykseni aiheen suhteen lisääntyy. En pidä kaikkea modernia pahana, mutta pidän tärkeänä käyttää luonnonmukaisia materiaaleja aina kun voi. Etenkin nuo mainitsemasi mineraalivillat on kamalia, ja tosiaan kun niille on myös niitä moderneja luonnonmukaisia parempiakin vaihtoehtoja.
Se missä suurimmalla osalla menee metsään tän aiheen kanssa on juurikin tuo ”hengittävyys.” Riippuu aina käyttäjästä ja kuulijasta että miten sen ymmärtää ja missä yhteydessä. Vanhat talot kun toimii painovoimaisella ilmanvaihdolla, usein luullaan että veto nurkissa, ikkunoista ja rakenteista kuuluu asiaan mutta ei se nyt ihan niin mene. Ilman pitää vaihtua sisällä talossa, mielellään hallitusti tulo- ja poistoilmaräppänöillä. Jos niitä ei ole, tai on riittämätön tai huonosti sijoitettu määrä, ilma löytää kyllä tiensä sisälle mutta väärää kautta. Se voi taas tuoda mukanaan ikävän kylmän vedon, sisäilmaongelmia ja elämistä rakenteissa. Meillä muuten puuttuu kaikki tuuletusräppänät (paitsi kylppäreistä) ja sen kyllä huomaa, eli on to-do -listalla.
Mitä sitten taas tulee niihin materiaalien hengittävyyteen rakenteissa, pitäisi ehkä enemmänkin puhua kosteuden siirtymisestä ja kerääntymisestä. Pääidea minun mielestä on just se että kosteus ei saa jäädä asumaan mihinkään, ei sisällä eikä ulkona. Mulla on täällä torppa täynnä erilaisia esimerkkejä kolmessa kerroksessa siitä miksi hengittämättömät kerrokset on huono asia, etenkin seinien sisäpuolella. Ongelma ei ole siinä, niin kuin mainitsitkin, että sisätiloissa kosteus nousisi liian suureksi, vaan siinä että sisäseinien hengittämättömät kerrokset tekee sulun niin että ulkoa tuleva kosteus pääsee kerääntymään rakenteisiin ja aiheuttaa tuhoa hitaasti mutta varmasti, usein piilossa niin että vauriot on suuret ja kalliit sitten kun tulee ilmi. Hassultahan se voi kuulostaa äkkiseltään että juuri ne sisäpuolella olevat kerrokset vois koitua ongelmaksi mutta juuri siitä on paljon näyttöä mitä vanhoihin taloihin tulee. Siihen miten uudet talot rakennetaan en ota mitään kantaa koska en tiedä eikä varsinaisesti kiinnostakkaan.
Hengittävyydellä yleensä tarkoitetaan diffuusioavoimuutta eli sitä, että vesihöyry läpäisee kaikki seinärakenteen kerrokset.
Oikeaoppisesti rakennetussa seinärakenteessa ei pidä olla kuin yksi höyryntiivis kerros ja se on sisäseinälevyjen taakse asennettava höyrynsulku, joka on moderneissa taloissa höyrynsulkumuovia ja perinnetaloissa tervapaperia.
Yhden tyttäreni kaverin kodissa oli kellariin seiniin asennettu lämpöeristeet seinän sisäpuolelle. Haju oli sen mukainen. Talo oli arviolta 50- tai 60-luvulla rakennettu. Eristeet olivat tehneet tehtävänsä ja niiden alapuolella oleva pinta oli sen verran kylmä, että sisäilmasta eristeiden läpi siirtynyt vesihöyry tiivistyi ja mahdollisti mikrobikasvuston.
Kosteusvauriot johtuvat aina nestemäisestä vedestä. Vesihöyryä saa olla vaikka kuinka paljon, kunhan se ei tiivisty nesteeksi. Suomen ilmastossa olosuhteet, joissa talon ulkopuolelta tuleva vesihöyry voi tiivistyä höyrynsulun ulkopinnalle, ovat poikkeuksellisia. Tuollaiset olosuhteet ovat teoriassa mahdollisia poikkeuksellisen kuumina ja kosteina kesäpäivinä, jos talossa sisällä on lämpötila laskettu ulkoilmaan nähden kylmäksi koneellisella jäähdytyksellä. Kosteusvaurioiden syntyminen vaatii kuitenkin aikaa.
Tyypillisenä sateisena loppusyksyn päivänä, jos lämpötila on ulkona, sanotaanko nyt 5 C, ulkoilman absoluuttinen kosteus on varsin matala, vaikka suhteellinen kosteus olisi lähes 100%. Kun tällaisesta absoluuttisesti kuivasta ilmasta peräisin oleva vesihöyry joutuu ilmavuotojen mukana tai diffundoitumalla (kaasufaasissa oleva vesimolekyyli kerrallaan tuulensuojalevyn ja eristeiden läpi) kosketuksiin höyrynsulun kanssa, sitä on ilmatilavuutta kohti sen verran vähän, että vallitsevassa lämpötilassa se ei tiivisty. Tämä johtuu siitä, että eristeet tekevät tehtävänsä ja pitävät höyrynsulun lämpimänä ja vaikkeivät tekisikään, sisäpuolelta peräisin oleva lämpö pitää höyrynsulun lämpötilan kastepistelämpötilan yläpuolella.
Trooppisessa ilmastossa höyrynsulun laittaminen heti talon sisäseinien alle olisikin samasta syystä täysin järjetöntä kuin sen laittaminen lämpöeristeiden kylmälle puolelle meidän ilmastossamme. Siellä nimittäin ulkoilma on kuumaa ja kosteaa jatkuvasti ja sisäilman kovin voimaperäinen jäähdyttäminen, kuten monissa trooppisissa maissa on tapana, voi johtaa siihen, että seinärakenteiden viileisiin sisäosiin tiivistyy vettä. Jaro kertoi, että hotellissa, jossa hän majoittui Bangkokin Steemfestin aikana, haisi homeelta. Syy on juuri siinä, että ulkoilman absoluuttinen kosteus on tyypillisesti niin korkea, että rakennusten seinien viileiden sisärakenteiden kanssa tekemisiin joutuessaan se tiivistyy kuin sisäilman kosteus jääkaapista otetun olutpullon pintaan.
Suomea huomattavasti lämpimämmissäkin lauhkeissa ilmastoissa rakentamismääräykset edellyttävät höyrynsulkuja eristeiden sisäpuolelle. Joskus tulee katsottua televisiosta Love it or List it -ohjelman Pohjois-Carolinan ja Vancouverin (British Columbia, Kanada) versioita. Vancouverin ilmasto on kylmempi kuin Pohjois-Carolinan sisämaan (jaksot kuvataan tietääkseni jossain Raleighin suurkaupunkialueen lähettyvillä) mutta lämpimämpi ja kosteampi kuin Etelä-Suomen. Muistan selvästi, että vancouverilaisissa taloissa höyrynsulut asennetaan eristeiden sisäpuolelle. Pohjois-Carolinassa se voi vaihdella. Osavaltio jakautuu rakentamismääräysten kannalta kolmeen vyöhykkeeseen riippuen korkeudesta ja etäisyydestä rannikosta.
Suosittelen katsomaan Love it or List it -ohjelmaa. Vancouver on törkeän kallis mutta Pohjois-Carolinassa saa todella hyvin vastinetta rahalle. Noin 40 minuutin ajomatkan päästä Raleighin keskustasta saa noin $400k hintaan upeita uudehkoja yli 300-neliöisiä puutaloja, jotka näyttävät sisältä ja ulkoa hyviltä. Raleigh kuuluu ns. Research Triangleen eikä se ole mikään junttila, vaikka historian perusteella olettaisi. Se on yksi USA:n nopeimmin kasvavista alueista.
Pohjoisamerikkalainen sisustusmaku on niin paljon parempi kuin karu pohjoismainen, etten ymmärrä miksi täällä ei ole alettu enemmän kopioida sitä. USA:ssa sisustusarkkitehtuuria opiskellut Marko Paananen on tuonut sitä Suomeen mutta sitten on kaikenmaailman teuvot, jotka ihastelevat puhtaan valkoista betonia ja lasia.