Ohoh, harvoin olen väärässä, mutta haittaneekos se tässä mitenkään. Harmi että mielesi tekee piilotella, mutta ymmärrän toki. Ite oon aina kääntäny naiseuden voitoks, olenhan oikeastaan aina työskennellyt miesvaltaisella alalla, ravintolassa siis, ja vaikka siellä joku joskus onkin yrittäny tytötellä niin ei siitä haittaa ole ollut kun työn jälki ja tehokkuus puhuu puolestaan. Täällä tartuin heti siihen että olin niitä harvoja naisia kaikkien miesten seassa, ja sehän toimi, niin kuin näkyy. Munaa onneks voi olla, jopa enemmänkin, vaikka olis nainen! ;)
Tossa sitruspuussa oli harvinainen merkintä että niitä voi syödä, useinhan niissä on varotukset. En kyllä ala poimimaan niitä pois koska onhan toi nyt aivan ihanan näköinen hedelmineen, yks vaan tippu kypsyyttään pois just pari päivää sitten.
Kaikki mitä ostan on yleensä visuaalisuuden kautta, joten kyllä se aina käy mielessä. Mulal on esimerkiksi vaatekaapissa ihan sitä varten yksi laatikko missä on vaatteita jotka on puhtaasti kuvaustarkotuksiin eikä niille muuta käyttöä ole jossei sitten naamiaisiin.
Se punainen hehku voi toimia mustavalkosissa antamassa iholle korostusta, mutta toisaalta, en oo ihan varma että onko se just sen sävynen että kameralla on vaikeuksia lukea sitä. Jotkut neonvalot on meinaa semmosia että kamera ei osaa käsitellä niitä kunnolla ja tulee mössöä.
Mä en välttämättä odota suomalaisia niinkään, massa-adoptiota jonkin verran, mutta onhan tää iha hauskaa kun on tämmönen niche paikka mistä harva tietää. Vähän niinku ois niin cool että kuuluu salaseuraan.
Tietyissä paikoissa netissä kaikki on miehiä, kunnes toisin todistetaan. :D En vain yleensä ole korjannut oletuksia. Silloin vain jos on tullut enemmän puheeksi. Suomea kirjoittaessa on lisäksi todella helppo olla edes tajuamatta koko asiaa koska on vain hän, ei she ja he. Vaikken kyllä puhu itsestäni kolmannessa persoonassa, mutta tajuat varmaan. :D
Äkkiä kuvia! Sun posetaustakasvista puuttuu kohta hedelmät! :D Jos siis ajattelit sitä käyttää.
Joo. Mä tunnistan tällasia vaatteita myös omalta vaatepuultani. Paitsi etten käytä niitä kuvissa. Eikä noita naamiaisiakaan ole nyt kovinkaan paljon ollut. En tiedä sitten miten voisin ne vaatteet selittää. Yhdestä luovuin tuossa jokin aika sitten. Se oli ihan kamalan outo joku 60-luvun tyyppinen kaftaani. Mustakeltainen itämaishenkinen kolttu. Aivan ihana, mitä en voinut pitää missään muualla kuin piilossa kaapissa. Sydän vuosi verta kun vein sen kirppikselle. Korkkarit on toinen. Mutta toisaalta mua ahistaa myös liika tavara mitä en tarvitse mihinkään. Ihan hirvee dilemma.