Autoritarismi on globaali ilmiö. Persuista ja varkaanpolttajista.

Eletään vuotta 2017.

Suomessa on kunnallisvaalit, ja Helsingin Rautatientorille on kokoontunut kavalkadi erilaisia, toistensa kanssa heikosti toimeentulevia mielenosoittajia. Torin toisella laidalla on joukko maastakarkoitettavia turvapaikanhakijoita, ja vastalaidalle on kokoontunut joukko ennakkoluuloisia kansallismielisiä. Dialogia mielenosoittajien ja kivenheiton päässä sijaitsevan Eduskunnan välillä ei juuri ole.

Kansallismielisten keskustelupalstoilla ollaan jo viety saunan taakse niin pakolaiset, turvapaikanhakijat, ulkomaalaiset, suvakit kuin entinen ulkoasiainministerikin. Vielä he eivät ole päässeet sanoista tekoihin, mutta heidän keskinäinen poliittinen kiihotuksensa ja kiihoittuneisuutensa on jo käytännössä katkaissut keskusteluyhteyden yhteiskunnan älymystöön. Enemmistö on hiljaa, kuten aina. Tolkun ihminen tahtoo tehdä kompromissin. "Jos nyt rakennettaisiin vain yksi keskitysleiri? ei kun ei. Mitä jos ei rakennettaisi yhtään keskitysleiriä?"

Mielenosoitus

Turvapaikanhakija on syyllinen, kunnes toisin todistetaan, yhteiskunnan sylkykuppi, kenellä ei ole ihmisarvoa. Ihan kuin rajan takana vaanivat somalialaiset, kenestä ei ikinä tiedä kuka on pahantahtoinen. Kysyessäni pakolaisten tappamista tai karkoittamista (mikä on monen kohdalla käytännössä sama asia) kannattavien mielipidettä pakolaispolitiikkaan, saan vastauksia mitkä eivät ole niinkään kaukana pahimpien kiihkoilijoiden mielipiteistä.

Keniassa kohua herättää poliisin kadulle ampuma varas (kuvassa). Hän on paikallisen Super Power -rikollisliigan jäsen, ja kuuleman mukaan syyllistynyt useisiin ryöstöihin, ehkä jopa väkivaltarikoksiin. Poliisimies ampuu hänet yhdessä toverinsa kanssa keskellä kirkasta päivää Eastleigh -kaupunginosan torille. Paikallisten reaktio on hämmentävä. Vaikka nk. koulutettu väestönosa ja etnisesti neutraalissa, luokkavapaassa kuplassa elävä ylempi keskiluokka yleisesti vaatii välitöntä tutkintaa poliisimiehen toimintaan, äänekäs reaktio paikallisessa somessa puolustaa poliisimiehen toimintaa, ja vaatii kaikkien rikollisten päitä vadille.

Rikollinen on syyllinen, kunnes toisin todistetaan, yhteiskunnan sylkykuppi, kenellä ei ole ihmisarvoa. Ihan kuin rajan takana vaanivat somalialaiset, kenestä ei ikinä tiedä kuka on pahantahtoinen. Kysyessäni rikollisten tappamista kannattavien mielipidettä pakolaispolitiikkaan, saan vastauksia mitkä eivät ole niinkään kaukana Hommafoorumin sisällöstä kuin voisi kuvitella. Onhan Keniassa miljoonia pakolaisia, ja somalit ovat maan neljänneksi tai viidenneksi suurin kieliryhmä.

Rikollisjengit kuin muutkin sosiaaliset ongelmat ja lieveilmiöt Keniassa muodostuvat ihan samaan tapaan kuin ne muodostuvat Suomessa. Yhteiskunta katsoo syrjäytyneitä kieroon, ja syrjäytyneiden ongelmat kasautuvat. Syrjäytyneistä tulee helppoa riistaa heitä hyväksikäyttäville ihmisille, ja ajan myötä tilanne pahenee kunnes yhteiskunta teeskentelee tekevänsä jotain. Ympäristö valmistaa ongelmia, ja huumeongelmat, kodittomuus, rikollisuus ja väkivalta ovat vääjäämättömiä tilastollisia tapahtumia, ellei ympäristötekijöihin kiinnitetä huomiota. Aina on joku joka on siinä asemassa ja niin henkisesti heikko, ettei hän tee oikeita valintoja. Nämä ihmiset pitäisi saada kiinni ajoissa.

Maailmanlaajuisesti autoritarismi nostaa rumaa päätään. Unkarin, Filippiinien ja monen muun maan autoritaariset hallitukset ovat yhteiskunnan peilikuvia. Maailma elää rajua muutoskautta ja teollista, yhteiskunnallista ja kulttuurillista muutosta kohti kaupungistumista, kansainvälisyyttä, avointa sosiaalista ja seksuaalista elämää, individualismia, maallistumista, automatisaatiota, työn muuttumista tuotantotaloudeksi, kulttuurin ja taiteen muuttumista universaaliksi, sekä tekniikan ja lääketieteen huimia läpimurtoja.

Muutosta kohdatessaan on helppoa turvautua autoritaariseen johtohahmoon, ja voimankäyttöön vallan välineenä.

Tämä oikotie on kuitenkin umpikuja. Näennäinen turvallisuuden tunne ei korjaa itse ongelmaa, eikä edes keskity itse ongelman ratkaisemiseen. Valinta autoritarismiin tehdään tunnepohjalta.

Hetken kuluttua se on kuin kusisi housuunsa pakkasella.

Siksi tarvitsemme vahvoja kansallisia, kansainvälisiä ja paikallisia instituutioita.

Tarvitsemme ihmisiä, ketkä uskaltavat tehdä päätöksiä pitkällä tähtäimellä, ja visioita jotka kantavat tulevaisuuteen.

Tarvitsemme rohkeita, optimistisia tulevaisuudenkuvia.

Nyt. Tänään. Heti.