Yksityisyrittäjyys työllistää aina. Osa-aikainenkin. Ja eniten ottaa päähän silloin kun pitää tehdä yrittäjän hommia mistä ei oikeastaan suoraan voi laskuttaa ketään. Jos tekee mainoksen omalle yritykselle, periaatteessa sen maksaa asiakas, mutta käytännössähän se ei ihan niin mene kun on pieni yrittäjä. Koneen ääressä menee aikaa tuskastuttavan paljon.
Tampereen murteesta on pakko olla samaa mieltä. Se on kyllä kamalaa. Vaikka sitäkin pitäis varmaan vaalia, mutta tosi vaikeeta se vaaliminen on, jossei yhtään tykkää.
Yks muuten minkä olen huomannut täällä kirjotellessani on se että englanniksi kirjoittaessa asiat saa palon valoisamman puolen. Asiat on paljon useammin beautiful ja amazing kun vastaavasti taas suomeksi asiat on vähän niinkuin ihan kiva tai no kyllä toi nyt menettelee. :D Voi olla että vähän liiottelen, mutta suurinpiirtein noin. Se on kielessä se pessimismi jo kiinni!
Kutimissa ja teekupissa eio mitään vikaa. :)
Sellasta se yrittäjän arki on, kovasti yrittämistä, mikä sekin on juuri niin suomalaisen pessimististä jo ihan pelkkänä sananakin. Mieti nyt jos yrittäisit jenkeissä, olisitkin entrepreneur !
Englanniks kaikki on ihanaa ja mahtavaa, mutta se on välillä huono asia. Miettii vaikka sanaa love, mun mielestä se kuluu ja menettää merkitystään kun sitä käytetään päivittäin jos jonkin sortin innostusta ilmaisemaan "I love that photograph!" esimerkiksi. Suomen kielessä sana rakkaus taas on hyvin harvoin käytettyä, ja pitää sisällään enemmän merkitystä sillon kun sitä päättää käyttää.
Onhan se nyt ihan saakelin noloa toistella rakkautta sinne ja tänne. Ja jos eio noloa niin pitää kuitenkin varoa sitä ettei ne rakkauden kohteet ylpisty! Se vasta kamalaa olisikin. Ja jos ne ylpistyy niin tehköön sitä vaan kotonaan, pimeessä, ovet ja ikkunat suljettuna.
Miten tää keskustelu nyt tällasen käänteen otti? :D Aktiivisestihan sitä ei siihen suuntaan käännetty, keskustelu nyt vaan meni niin.
Mutta kyllä mun mielestä sellainen perinteinen suomalainen tapa suhtautua asioihin on paljon tervehenkisempää kuin vaikka joku jatkuva halailukulttuuri tai joka kääntessä how are you doing kysyminen kun ei kuitenkaan kiinnosta. Parempi ettei edes kysytä, jää toiselle edes se pieni toivo, että vaikka tuo ei kysynyt, niin kyllä sitä silti saattaa kiinnostaa. :D
Ja se että kun ihan vaan avoimesti sanoo kaikille että mä en muuten sitten yhtään tykkää ihmisistä, niin sitten jos sitä jonkun seuraan joskus jää, niin sille ihmiselle tulee ihan ilman erillistä sanomista silleen niinku hyvä mieli siitä, että hän on vähän niinkuin poikkeustapaus nyt tässä. Ei tartte erikseen ilmaista tunteita sanoilla koska paikalle jääminen on jo tosi iso juttu. Positiivisuutta pessimismin keinoin.
Onhan tossa varsinkin Jenkkiläisessä iloisuudessa ja näennäisessä avoimuudessa jotain mitä itse vierastaa aika paljon. Ei oo kaikki ilosia eikä niitä todellakaan kiinnosta mitä kaikille kuuluu, niin miks ei sit vaan olis lärvi peruslukemilla eikä kyselis ylimääräsiä.
Itekin tuppaan hokemaan tuota etten pidä ihmisistä, niin jos nyt jonkun kanssa satunkin olemaan tekemisissä enemmän niin kyllä siitä voi sitten päätellä etten ihan pelkästä kohteliaisuudesta hengaile.