Voi jessus sentään että vihaan siivoamista. Vihaan vihaan vihaan vihaan vihaan sitä 100% kaikista niistä kerroista jolloin pitäisi siivota.
Ennenaikaan jos piti siivota, luin mieluummin vaikka ruotsin kielioppia kuin siivosin.
Joskus kun täällä kävi joku kylässä, siivosin aina vasta viimetinkaan niin että kun vieraat tuli, tukassa roikkui vielä joku perkeleen 8 kiloisen angorakanin kokoinen pölypallo, mikä oli kasvattanut itseään menestyksekkäästi sängyn alla viimeiset 8 vuotta siksi koska mä en vaan koskaan jaksanut ja viitsinyt tehdä sitä kunnon siivousta missä siirrellään huonekaluja paikaltaan. Koska vihaan siivoamista.
Nykyisin skippaan kunnon siivoamisen useammin kuin pitäisi ja sanon vieraille että meille ei just nyt voi tulla, pitää mennä ulkokahville. Joskus tietysti joku pääsee tänne oven raosta sisälle vaikka koko kehon painollani nojaan ovea vasten ja huudan etten juuri nyt ole kotona. Ja koko ajan mietin vain sitä miten siivotonta täällä on. Vieras kohteliaasti sanoo että näin ne kaikki aina ajattelee, ei täällä oikeasti ole niin siivotonta, mutta sulkee suunsa viimeistään siinä vaiheessa kun kissa tulee sängyn alta tervehtimään ja sen viiksissä kummallakin puolella roikkuu tulitikkuaskin kokoiset pölypallot. Kissa pysähtyy vieraan eteen, ravistelee päätään ja aivastelee jättäen tulitikkuaskipölypallot vieraan jalkoihin.
Ensinnäkin: olen varma että kissa tekee sen tahallaan koska milloin viimeksi olette nähneet että kissaa oikeasti häiritsisi kaikenmaailman karvat naamassa kun nehän on itse pelkkää karvaa! Ei niitä omat eikä toisten kissojen karvat haittaa siinä määrin että pitäis ihan AIVASTELLA!
Toiseksi: ottaa päähän jos vieras ei usko että ei meille saa tulla, mä en jaksa siivota ja täällä oikeasti on ihan älyttömän siivotonta ja kamalaa. Jos minä sanon että koko kämppä on siivoamisen tarpeessa, se silloin varmasti on ollut sitä jo viimeiset kaksi viikkoa meille änkeävän vieraan mielestä.
Mutta kun mä niin vi-haan siivoamista.
Ennenaikaan omistin vain tavaroita mitkä sai laatikoihin niin että kun siivoamisen aika tuli, sai kaikki hyllynaluskasvatit esille pistämällä tuulettimet puhaltamaan täysillä huoneiden nurkkiin. Siitä ne pirulaiset sitten sai näppärästi napattua imuriiin ennen kuin ne vilistivät uudestaan piiloon. Mutta nyt tavaraa on niin paljon lattioilla ettei villakoirien liikuttamiseen riitä mikään tuuletin. Tai noh, mikään kotituuletin.
Mutta onhan tässä oma hyväkin puolensa. Kaikkea muuta saa tehtyä ihan älyttömästi aina silloin kun tietää että nyt pitäisi tarttua imuriin tai pölyrättiin.
Kutsun sitä siivoamisen sijaistoiminnaksi.
Ja näitä tässä kutsun pölyttäjiksi. (Luulitte että pölyttäjä on jotain ihan muuta mutta ei se ole. Niitä pölyttäjiä mitkä on kohta loppumassa maailmasta ja aiheuttaa lopulta koko ihmiskunnan sukupuuton. Tai siis ihminen itsehän sen aiheuttaa, mutta tiiätte ehkä mitä tarkoitan.)
Tossa ne taas suunnittelee seuraavia karvanjättötalkoita.
J.K.
Onko okei kiroilla jos oikein kiroilututtaa?
"Jaa me vai? Mutta mehän ollaan SÖPÖJÄ! Anna ruokaa, orja."
Onko mahkuja palkata siivooja? Jos tosi paljon vihaa siivota niin sehän olisi rahalle tosi paljon vastinetta. Vai?
Äh. Ja mä kun luulin että lapsia tehdään juuri siksi ettei sitten muutaman vuoden kuluttua tarvitse enää itse siivota. PIELEEN MENI TÄÄKIN HOMMA! Mä en ala kohta enää mitään. Ja nyt sä sanot että mun pitäis vielä maksaa tolle jälkikasvulle jotain siitä että se siivoo täällä kaikkien sotkut. Kohta sanot että sille pitää puhua vielä nätisti eikä saa kiroilla. Ääneen.
..rkl...
Mä luulin, että konttausvaiheessa olisin laittanut käsiin ja polviin mikrokuituliinat, mutta eipä tullut tehtyä. Olin vähän nynnerö.. Mä en muuten aatellu maksaa siivoamisesta. Yritän vaan jalkauttaa jonkun viikon tehtävälista -tsydeemin. Saas nähä. Siihen on vielä matkaa. :D
Hei mäkin haaveilin sellaisesta mikrokuituliinajutusta ommeltuna kiinni johonkin potkupukuun, mutta kokoajan olin joko kädet täynnä tekemistä tai niin väsynyt etten koskaan saanut aikaiseksi. Nyt en enää viiti kun poika on mua pidempi ja menis ihan liikaa kangasta potkupukuun. :D
xD
Tietkö mulle kävi kans noin, en sit saanutkaan aikaiseksi tota juttuu. Ja meidän poitsun ryömimis- ja konttausvaihe meni niin nopeeta ohi, ettei olis ollu järkeekään.
Tietkö nyt hän on jo 1.5v ja osaa viedä roskat roskakoriin ja pyyhkii rätillä pintoja! Saas nähä jatkuuko. Tällä hetkellä se hyötysuhde on silti aika pieni, sotkua tulee enemmän kuin siivousta.. yllättäin.
Toivo joka päivä että siivousinto jää, varsinkin teini-iässä siivoilu ilman yksityiskohtaista käskemistä on kiva juttu. Jos oikein toivot niin kyllä se toteutuu. :D
Siivoaminen on mukavaa ja nopeaa hommaa! Järjestää vain ensin tavarat paikoilleen. Sitten kun tavarat on paikoillaan on imurin heilauttaminen kämpässä vaivatonta. Jos tavaraa on liikaa, sitä voi nakata roskikseen. Mutta yleensä siivoaminen on kokonaisvaltaisempaa kuin mitä ajatellaan.
Se on kyllä ihan älytöntä miten jengi jaksaa sotkea, varsinkin nämä eläimet tai pienet ihmiset. Siivouksien suhteen pärjää helpolla kun ei kerää turhaa tavaraa, ja järjestää välillä tavaroita paikoilleen.
Ongelmana on että kun olen järjestänyt omat tavarani paikoilleen, tyhjä tila täyttyy toisten tavaroista. Sitä monta vuotta katselleena toteaa ettei jaksa enää siivota omia tavaroitaankaan pois koska parempi että pöytä on täynnä oma kamaa minkä voi siirtää sivuun jos kaipaa tyhjää tilaa jollekin projektille, kuin toisten tavaraa mihin ei kuulemma saa koskea, enkä oikeastaan haluaisikaan koskea koska enemmän kuin vihaan omien sotkujen siivoamista, vihaan toisten ihmisten sotkujen siivoamista.
Mutta oisko siis ihan ok jos heitän näiden muiden täällä samassa asunnossa asuvien lattialla ja pöydillä lojuvat tavarat roskiin? Saanko sanoa että se oli sun idea? :D
Satunnaisesti mua on ahistanut niin paljon täällä oleva tavara välillä että kun istun pöydän ääreen ja nojaan omiin pikkukätösiini (paskat nämä mitkään pienet ole kun hiton isot lapiot!) ja alan valua siitä pöydälle niin että hupsis vaan ne toisten kamat tipahtelee alas kun mun kädet toimii vähän niinkuin aura-auton aurana. Tollanen käytös ei lähtökohtaisesti herätä hyviä viboja, varsinkin kun niillä tavaroilla on tapana mennä rikki kun ne tipahtaa lattialle. Mutta kun mun mielestä riittää se että kaks kertaa (ekaks joskus vuonna 2008 ja tokaks ehkä 2014) totesin että "Vittu ku vihaan tätä krääsän määrää niin ettei pysty helposti edes siivoomaan." pitäis riittää. Ei sitä nyt jatkuvasti lähetä sitä samaa asiaa muistuttelemaan. :D
Se on just näin! :D Muiden tavarat ne lojuu, ja sitten omatkin.
mutta pitäiskö itse näyttää vaan mallia.
Ja joskus pitää siivota myös muidenkin jälkiä.
Siitä saa kyllä palkinnon ;)
Sitä palkintoa odotellessa... :)
Todella vahva samaistuminen! Tsemppiä sinne
Pakko oli taas kyllä nöyrtyä ja siivota vaikka lykkäsin sitä ensin menestyksekkäästi muutaman tunnin. Tai siis ensin muutaman päivän ja sitten vielä sen muutaman tunnin. :D
En voi muuta kuin samaistua...100%. Mun aivolle on tapahtunut jotain kummallista, koska jotenkin en enää edes näe jos keskellä lattiaa on kasa jotain mikä pitäis siivota.. Tyttöystävä teki kokeilua; laittoi mun tavarat (jotka olisi pitänyt viedä toimistoon jo kauan sitten) keskelle rappukäytävää niin että matkalla ylös voisin viedä mukaani...minähän ajatuksissani ja tyhjin käsin tulin rappusia ylös, nostin tavarat sivuun ja jatkoin tyhjin käsin kohti samaa huonetta mihin tavaratkin olisin pitänyt viedä XD
:D
Jännä juttu toi tollanen huomaamattomuus. (Just sopiva sana tähän vaikka merkitys ehkä on vähän väärä.) Tavarakasasokeapiste. Mutta hei, nostit ne sentään sivuun!
Tavarakasasokeapiste <3. Nyt sain siihen virallisen selityksen ja nimen!
marssii tyttöystävän luo
:D :D
Congratulations @jokinmenipieleen! You have completed the following achievement on Steemit and have been rewarded with new badge(s) :
Click on the badge to view your Board of Honor.
If you no longer want to receive notifications, reply to this comment with the word
STOPTo support your work, I also upvoted your post!